Yhteislähtö
Sisäiseen Turvaan
Irene Kanervanummi Coaching
Syksyn Yhteislähtö on alkanut ja ilmoittautuminen on päättynyt 🤎
Seuraava yhteinen lähtö toteutuu aikaisintaan keväällä 2027.
Jos et halua jäädä odottamaan, voit aloittaa
Sisäisen Turvan Anatomian itsenäisesti jo nyt.
Vapaudu selviytymistilan otteesta
Katkaise jatkuvan ylivireyden, lamaantumisen ja itsesi hylkäämisen kehä
— ja pysy omalla puolellasi myös silloin, kun kuormitus tai ihmissuhteet aktivoivat vanhat selviytymismallisi.
Elämä voi näyttää ulospäin ihan hyvältä ja tuntua silti raskaalta.
Ehkä ymmärrät jo paljon siitä, miksi suoritat, miellytät, ylianalysoit tai kadotat itsesi muiden odotusten alle — mutta tieto ei auta sua toimimaan toisin juuri niissä hetkissä, joissa sitä eniten tarvitsisit.
Tässä yhteislähdössä et jää vain ymmärtämään, miksi ohitat omat tarpeesi, pienennät itseäsi ja lopulta hylkäät itsesi yhteyden säilyttämiseksi.
Tämän jälkeen riittämättömyys, epävarmuus ja pelko eivät enää ohjaa elämääsi samalla tavalla. Niiden tilalle rakentuu sisäistä turvaa ja luottamusta, jonka varassa kuuntelet tarpeitasi, suojaat rajojasi ja uskallat olla enemmän oma itsesi myös suhteessa muihin.
En enää miellytä automaattisesti samalla tavalla. Pystyn paljon paremmin ilmaisemaan itseäni, enkä ole koko ajan väsynyt ja murehtimassa.
On paljon helpompi olla nyt.
Sisäisen Turvan Anatomia - matkalainen
Kun oma elämä alkaa tuntua vieraalta ja toistaa samoja selviytymisen kaavoja
Ehkä sun elämä näyttää ulospäin ihan tavalliselta. Käyt töissä, huolehdit asioista ja olet usein se, johon muut voivat luottaa. Sä pärjäät ja saat paljon aikaan, vaikka sisällä tuntuu aivan joltain muulta.
Arki on liian täyttä. Olet jatkuvasti ylikierroksilla, murehtiminen on arkipäiväistä, pienetkin asiat ärsyttävät, epämääräinen ahdistus on usein läsnä ja oma olo vaihtelee levottomuudesta lamaantumiseen.
Olet väsynyt, mutta et silti osaa pysähtyä. Ja vaikka lepäisit, keho ei tunnu päästävän kokonaan irti.
Ehkä tunnistat myös tämän:
elät paljon päässäsi, huolehdit, ylianalysoit ja käyt läpi erilaisia kauhuskenaarioita
yrität pitää kaikki langat käsissäsi, koska muuten tuntuu, että koko korttitalo sortuu
huomaat muiden tarpeet välittömästi, mutta omasi vasta silloin, kun olet jo aivan loppu
mukaudut helposti siihen, mitä uskot muiden odottavan sulta
rajojen asettaminen herättää syyllisyyttä ja toisen pettymys tuntuu vaikealta kestää
omat tunteesi tuntuvat kuormittavilta tai jopa pelottavilta, joten yrität sivuuttaa ne ja vaan pitää itsesi kasassa
välillä suoritat ja pusket läpi väkisin, välillä et saa tartuttua pienimpiinkään asioihin
tunnet olevasi samaan aikaan jotenkin liikaa ja riittämätön
Saatat tietää jo ylisuorittavasi, miellyttäväsi ja vaativasi itseltäsi liikaa. Ehkä tunnistat myös, kuinka usein kysyt itseltäsi ennemmin “Miten mun odotetaan toimivan?” kuin “Mitä mä itse tunnen, tarvitsen tai haluan?”
Silti et pysty vain päättämään, että tästä lähtien otat rennommin, asetat rajat ja lakkaat murehtimasta.
Ja juuri se voi saada sut kysymään:
Mikä mua oikein vaivaa? Miksi musta tuntuu tältä, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin?
Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, kyse ei ole enää vain väsymyksestä. Yhteys itseen alkaa kadota kaiken pärjäämisen, mukautumisen ja muita varten olemisen alle. Päivät lipuvat ohi ja jossain taustalla kuiskii yhä useammin ajatus:
Tältäkö mun elämän kuuluu tuntua?
Se, mitä olet pitänyt "vikana" itsessäsi, on ollut suojaa
Et reagoi voimakkaasti siksi, että olisit liian herkkä. Et lamaannu siksi, että olisit laiska. Etkä tarkkaile muiden ilmeitä, mielialoja ja tarpeita siksi, että olisit vain luonnostasi yliajatteleva ihminen.
Nämä tavat eivät syntyneet tyhjästä.
Hermostosi on oppinut jo varhain, millaisena sun oli helpointa säilyttää yhteys muihin.
Ehkä sait hyväksyntää olemalla kiltti, reipas ja pärjäävä.
Ehkä opit vaistoamaan muiden tunnetilat ennen kuin ehdit edes huomata omaasi.
Tai ehkä tunteillesi ja tarpeillesi ei ollut riittävästi tilaa, joten opit nielemään ne ja jatkamaan eteenpäin.
Lapsi ei ajattele: “Nyt kehitän itselleni selviytymismallin.”
Hän vain oppii:
Mun pitää pärjätä.
En saa olla vaivaksi.
Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä.
Mun täytyy olla tietynlainen, jotta kelpaan.
Jos pidän puoleni, mut voidaan hylätä.
Näistä päätelmistä voi tulla niin tuttuja, ettei niitä aikuisena enää huomaa päätöksiksi lainkaan. Ne tuntuvat totuudelta itsestä ja maailmasta.
Tätä emotionaalinen trauma voi olla.
Se ei tarkoita välttämättä yhtä suurta tapahtumaa tai näkyvästi turvatonta lapsuutta.
Se voi syntyä myös siitä, mitä jäi toistuvasti puuttumaan: lohtu, turva, tunnetuki ja kokemus, että olet tärkeä myös tarvitsevana, tuntevana ja keskeneräisenä.
Kun jäit liian yksin sellaisten tunteiden kanssa, jotka ovat lapsen kantokyvylle liian suuria, keho oppii varautumaan.
Se alkaa etsiä merkkejä torjutuksi tulemisesta, pettymyksestä, ristiriidasta tai yhteyden katkeamisesta silloinkin, kun nykyhetkessä ei ole samaa vaaraa.
Siksi puolison vetäytyminen voi tuntua hylkäämiseltä. Toisen pettymys voi saada sut perumaan rajasi. Pieni kritiikki voi laukaista syvän häpeän, ja oma tunne voi tuntua niin suurelta, että joko räjähdät, mukaudut tai menet kokonaan lukkoon.
Reaktio tapahtuu ennen kuin järki ehtii väliin.
Kyse ei ole siitä, että sussa olisi jotain rikki.
Kyse on siitä, että kehosi toimii edelleen sen mukaan, mitä se on aikaisemmin joutunut oppimaan pysyäkseen turvassa ja yhteydessä muihin.
Nämä keinot ovat auttaneet sua selviytymään. Mutta nyt ne saattavat estää sua elämästä vapaasti, kuulemasta itseäsi ja olemasta läheisissä suhteissa kokonaisena sinuna.
Oivallus voi avata oven — mutta kehon pitää uskaltaa kulkea siitä
Ehkä olet jo lukenut kirjoja, kuunnellut podcasteja, käynyt terapiassa, kirjoittanut päiväkirjaa tai osallistunut kursseille. Olet yrittänyt levätä enemmän, ajatella positiivisemmin ja suhtautua itseesi lempeämmin. Testannut erilaisia some-vinkkejä rauhoittumiseen.
Kaikki tämä on voinut auttaa sua ymmärtämään itseäsi. Olet ehkä oppinut tunnistamaan, että suoritat liikaa, välttelet ristiriitoja, miellytät tai kannat vastuuta muiden tunteista.
Silti huomaat toimivasi toisin kuin haluaisit juuri silloin, kun jokin osuu kipeään kohtaan.
Tiedät, ettei toisen pettymys tarkoita, että olet tehnyt väärin — mutta tunnet silti syyllisyyttä.
Tiedät, ettei kaikkea tarvitse saada tänään valmiiksi — mutta sisäinen kiire ei hellitä.
Tiedät, ettei yksi konfliksi tarkoita hylätyksi tulemista — mutta kehosi reagoi silti voimakkaasti.
Tiedät tarvitsevasi lepoa — mutta pysähtyessäsi tunnetkin levottomuutta, ahdistusta tai tyhjyyttä.
Tämä ei tarkoita, että aikaisempi työ olisi ollut turhaa. Ymmärrys on tärkeä osa matkaa: se auttaa näkemään omat mallisi, yhdistämään nykyhetken menneeseen ja vapautumaan itsesyytöksistä.
Mutta hermoston suojareaktiot käynnistyvät nopeammin kuin tietoinen mieli ehtii mukaan. Kun keho tunnistaa vaaran, se ei pysähdy kysymään, onko uhka todellinen vai muistuttaako nykyhetki vain jostain aikaisemmasta.
Se toimii sen mukaan, minkä se on oppinut turvalliseksi.
Siksi mieli voi tietää, että sulla on lupa levätä, sanoa ei ja olla oma itsesi — samalla kun keho edelleen jännittyy ja valmistautuu vaaraan.
Turva ei ole ajatus, jonka voit käskeä itseäsi uskomaan. Se on kokemus, jonka hermosto oppii riittävän turvallisten ja toistuvien kokemusten kautta.
Pysyvään muutokseen tarvitaan siksi molemmat:
Ymmärrystä, joka auttaa sua näkemään, mitä sussa tapahtuu ja miksi.
Sekä kehollista työskentelyä, jonka kautta hermostosi saa uuden kokemuksen siitä, ettei sun enää tarvitse suojautua samalla tavalla.
Ymmärryksestä eletyksi turvaksi
Sisäisen Turvan Anatomiassa et yritä pakottaa itseäsi eroon reaktioistasi tai korjata itseäsi paremmaksi versioksi.
Opit tunnistamaan, mitä kehosi viestii, laskemaan kroonistunutta hätätilaa ja kasvattamaan kykyäsi olla tunteidesi, tarpeidesi ja rajojesi kanssa.
Pienten kehollisten toistojen kautta hermostosi alkaa saada uudenlaisia kokemuksia:
Voin pysähtyä ilman, että menetän hallinnan.
Voin tuntea ilman, että tunne vie mut mukanaan.
Voin asettaa rajan ilman syyllisyyden tunnetta.
Voin olla yhteydessä toiseen ja pysyä samalla yhteydessä itseeni.
Näin ymmärrys alkaa näkyä vähitellen siinä, miten palaudut kuormituksesta, kohtaat vaikeita tunteita, reagoit läheisissä suhteissa ja teet omaa elämääsi koskevia valintoja.
Silloin et enää vain yritä ymmärtää itseäsi.
Voit alkaa kokea kehossasi, että tässä hetkessä sun on turvallista olla sinä.
Kun sisäinen turva alkaa näkyä elämässäsi
Muutos ei tarkoita sitä, ettei mikään enää kuormittaisi, harmittaisi tai satuttaisi. Elämään kuuluu edelleen päiviä, jolloin suunnitelmat kaatuvat, tunteet nousevat pintaan ja läheiset ihmiset osuvat herkkiin kohtiin.
Ero on siinä, mistä käsin kohtaat ne.
Suhteessa itseesi
Itseä piiskaava sisäinen puhe pehmenee. Et tee väsymyksestä, epävarmuudesta tai keskeneräisyydestä enää todistetta siitä, ettet riitä.
Tiedät olevasi arvokas myös silloin, kun et jaksa, onnistu, auta tai pysty olemaan kaikille kaikkea.
Tunteesi eivät ole enää jotain, mistä pitäisi päästä nopeasti eroon. Pystyt olemaan niiden kanssa, ymmärtämään niiden viestejä ja antamaan niille tilaa ilman, että ne hukuttavat sut alleen.
Kuulet, mitä itse tarvitset, yhtä tarkasti kuin olet aina osannut kuulla muiden tarpeet.
Et enää rakenna omaa arvoasi sen varaan, hyväksyykö joku toinen sun aitoutesi, tarpeesi tai rajasi. Sä olet itsesi puolella, yhteydessä ja läsnä.
Tavallisessa arjessa
Aamu ei ala automaattisesti puristavalla tunteella ja jo valmiiksi loppuun kuluneella ololla. Mielessä on enemmän rauhaa, kehossa enemmän levollisuutta ja tulevassa päivässä jotain, mitä kohti voi olla myös innostuneen utelias.
Kun tehtävää on liikaa, et ajaudu yhtä helposti puskemaan ylikierroksilla tai jähmety kuorman alle. Pysähdyt, rauhoitat, priorisoit ja tunnistat, mikä on juuri nyt olennaista.
Lepo ei ole enää viimeinen hätäkeino siinä vaiheessa, kun et yksinkertaisesti pysty jatkamaan. Huomaat kehosi viestit aikaisemmin ja pidät itsestäsi huolta ennen kuin olet jälleen aivan loppu.
Elämäsi ei tarvitse muuttua ulkoisesti täydelliseksi, jotta olosi voi olla erilainen. Samalla alat tehdä pieniä, merkityksellisiä valintoja, joiden ansiosta arki tuntuu enemmän sun omalta.
Päivät eivät enää vain valu ohi. Ilo, elinvoima ja yhteys ympäröivään maailmaan saavat jälleen enemmän tilaa.
Suhteessa muihin
Kun toinen ärsyyntyy, vetäytyy tai pettyy, et automaattisesti katoa miellyttämiseen, yliselittämiseen, hyökkäämiseen tai hiljaisuuteen.
Tunnistat, mitä sussa aktivoituu. Osaat ottaa tarvittaessa tilaa, palata ensin itsesi luo ja hakea vasta sitten yhteyttä toiseen.
Toisen pettymys voi edelleen kirpaista, mutta se ei päätä sun puolesta, saatko pitää rajasi.
Kritiikki ei enää syökse sua samalla tavalla häpeään ja kokemukseen siitä, että olet kokonaan huono tai epäonnistunut. Pystyt tarkastelemaan tilannetta, ottamaan vastuuta siitä, mikä sulle kuuluu, ja jättämään sen, mikä ei kuulu.
Ilmaiset tunteesi nielemättä itseäsi hiljaiseksi ja ilman, että sun täytyy hyökätä tullaksesi kuulluksi. Ja jos vanha reaktio joskus ottaa vallan, osaat palata tilanteeseen ilman musertavaa itsesyytöstä.
Yhteys toiseen ei enää vaadi itsesi hylkäämistä.
Kun elämä jälleen haastaa
Et tarvitse itseltäsi täydellistä tyyneyttä. Hermostosi ei ole tarkoituskaan olla aina kuin zen-munkilla.
Mutta jokainen vastoinkäyminen ei enää tunnu siltä, että romahdat sen alle. Luotat siihen, että osaat auttaa itseäsi, pyytää tukea ja löytää takaisin tasapainoon.
Et enää vain selviydy omasta elämästäsi.
Olet siinä läsnä.
Tähän ei päästä yhdellä oivalluksella tai suorittamalla itseä valmiiksi. Tarvitaan polku, jota voit kulkea rauhassa, kerros kerrokselta ja omaa kapasiteettiasi kuunnellen.
Tämä tieto mitä olet mulle antanut on muuttanut täysin mun ajattelutapaa. Mä en enää syytä ja soimaa itseäni kaikesta, ymmärrän miksi en ole ennen pystynyt muuttamaan mun tapoja. Ei auttanut vuosien terapia mut tää auttoi, en kestä miten kiitollinen oon.
En oo enää se rajaton miellyttäjä joka aina vaan tekee muitten hyväksi. Mulla on niin paljon parempi olo itseni kanssa ja sen takia mun parisuhdekin voi taas paremmin. - Nainen 49v.
~ ~ ~
Aiemmin aina oli kiire ja olevinaan pää täynnä kaikkea mitä pitäis tehdä ja silti tuntui, ettei mitään saa tehtyä. Ihan ihmeellistä miten nyt kaikki tarpeellinen tulee tehtyä, on rauhallinen olo, ehtii hyvin levätä ja palautua työpäivästä ja silti jää vielä aikaa.
Sisäisen Turvan Anatomiassa et vain opi ymmärtämään itseäsi.
Opit olemaan itsesi kanssa uudella tavalla 🤎
Tämä valmennus näyttää sulle, miksi pelkkä päätös rauhoittua, hellittää tai toimia toisin ei ole auttanut — ja miten pääset irti kaavoista, jotka ovat pitäneet sut selviytymässä itsesi kustannuksella.
Opit tunnistamaan, mitä kehossasi, mielessäsi ja hermostossasi oikeasti tapahtuu silloin, kun kuormitus, kipeät tunteet tai ihmissuhteet osuvat vanhoihin haavoihin — ja rakennat sisäistä turvaa, jonka varassa et enää katoa itseltäsi vaikeissakaan hetkissä.
Ehkä huomaat vasta pysähtyessäsi, kuinka harvoin kehosi on oikeasti levossa. Vaikka mitään akuuttia ei olisi tapahtumassa, sisällä voi olla jatkuva kiireen, jännityksen tai valmiudessa olemisen tunne.
Tai ehkä hermostosi on vetänyt jarrun pohjaan. Olet väsynyt, turta tai jumissa, vaikka samaan aikaan mielesi vaatii sua ryhdistäytymään ja saamaan enemmän aikaan.
Tällä ensimmäisellä askeleella alat tunnistaa, mitä hermostossasi tapahtuu ja miksi. Opit kohtaamaan sen tilan ilman, että yrität väkisin piristyä, rauhoittua tai päästä tuntemuksestasi nopeasti eroon.
Kun hermostosi tulee sulle tutummaksi, sun ei tarvitse enää pelätä tai syyttää itseäsi omista reaktioistasi. Huomaat ne aikaisemmin ja saat keinoja auttaa kehoasi takaisin tähän hetkeen.
Tällä askeleella:
opit tunnistamaan hermostosi erilaisia tiloja ja omaa kapasiteettiasi
ymmärrät, miksi kehosi reagoi joskus voimakkaammin kuin nykyhetki näyttäisi vaativan
saat käytännöllisiä keinoja ylivireyden, lamaantumisen ja hätätilan säätelyyn
vahvistat kehoyhteyttäsi pienten harjoitusten ja toistojen kautta
alat rakentaa kehoosi kokemusta siitä, ettei sen tarvitse olla jatkuvasti varuillaan
Et enää vain ihmettele omaa oloasi. Alat ymmärtää, mitä kehosi tarvitsee ja miten voit auttaa sitä.
Ehkä huomaat muiden tarpeet jo ennen kuin he ehtivät sanoa niitä ääneen, mutta omasi vasta silloin, kun olet jo aivan loppu.
Sanot kyllä, vaikka jokin sussa kiristyy. Joustamisen jälkeen tunnet ärtymystä, mutta syytät siitä itseäsi. Ja kun yrität asettaa rajan, syyllisyys tai toisen pettymyksen pelko saa sut helposti perääntymään.
Tällä askeleella rajat eivät jää vain sanoiksi, jotka pitäisi osata lausua oikealla hetkellä. Alat tunnistaa kehossasi, miltä sun "kyllä", "ei", oma tilasi ja tarpeesi tuntuvat jo ennen kuin olet venynyt liian pitkälle.
Tutustut myös terveeseen vihaan. Viha ei tarkoita hyökkäämistä tai hallitsematonta raivoa. Se voi olla suojaava viesti siitä, että jokin sulle tärkeä tarve on ohitettu tai sun rajasi on ylitetty.
Tällä askeleella:
tunnistat omia tarpeitasi ja rajojasi kehollisesti
tarkastelet uskomuksia, jotka tekevät ei:n sanomisesta vaikeaa
ymmärrät miellyttämistä, kiltteyttä ja yliantamista selviytymiskeinoina
annat tukahdutetulle vihalle turvallista tilaa ilman, että sen tarvitsee purkautua hallitsemattomasti
vahvistat sisäisiä rajoja ja tapaa, jolla puhut, kohtelet ja suojaat itseäsi
Raja ei ole muuri sun ja muiden välillä. Se on paikka, jossa säkin saat olla olemassa suhteessa toiseen.
Ehkä puolison vetäytyminen, toisen äänensävy, pieni kritiikki tai tunne siitä, ettei sua ymmärretä, käynnistää sussa jotain paljon tilannetta suurempaa.
Saatat hyökätä, puolustautua, jähmettyä, vetäytyä tai alkaa miellyttää ennen kuin ehdit edes ymmärtää, mitä sussa tapahtui.
Tällä askeleella alat nähdä, ettei reaktiosi synny vain tästä hetkestä. Nykyhetken tilanne voi koskettaa paljon vanhempaa kokemusta yksin jäämisestä, torjutuksi tulemisesta, tavoittamattomasta yhteydestä tai siitä, ettei tunteillesi ja tarpeillesi ollut tilaa.
Emotionaalinen trauma ei tarkoita välttämättä yhtä suurta tapahtumaa. Se voi syntyä myös siitä, mitä jäit toistuvasti vaille: lohdusta, suojasta, tunnetuesta ja kokemuksesta, että saat olla tärkeä juuri sellaisena kuin olet.
Tällä askeleella:
ymmärrät, mitä trauma tarkoittaa kehon ja hermoston näkökulmasta
tunnistat taistele-, pakene-, jähmety- ja miellytäreaktioita omassa elämässäsi
näet, kuinka emotionaalinen vaillejääminen ja hylätyksi tulemisen pelko vaikuttaa nykyhetken kokemuksiin
opit erottamaan nykyisen tilanteen siitä, mitä kehosi muistaa menneisyydestä
tarkastelet suojareaktioiden vaikutusta läheisissä ihmissuhteissasi
Kun ymmärrät, mihin kehosi todella reagoi, menneen ja nykyhetken väliin alkaa syntyä enemmän tilaa. Vanhan kokemuksen ei tarvitse enää kertoa koko totuutta tästä hetkestä.
Ehkä yksi osa susta tietää tarvitsevansa lepoa, mutta toinen vaatii jatkamaan. Yksi haluaa pitää rajan ja toinen pelkää, että sen vuoksi saat arvostelua tai joudut hylätyksi. Yksi kaipaa näkyväksi tulemista ja toinen tekee kaikkensa piilottaakseen sen, mitä oikeasti tunnet.
Nämä ristiriidat eivät tarkoita, että olisit hankala tai epäjohdonmukainen. Eri puolesi ovat syntyneet suojelemaan sua eri tavoin.
Tällä askeleella tutustut omaan sisäiseen selviytyjäperheeseesi: pärjääjään, miellyttäjään, suorittajaan, kriitikkoon, vetäytyjään ja muihin puoliin, jotka ovat ottaneet vastuuta silloin, kun jokin on ollut sulle liian suurta kannettavaksi yksin.
Opit kuulemaan, mitä ne pelkäävät ja mitä ne yrittävät sun puolesta tehdä. Samalla vahvistat turvallista sisäistä aikuisuutta — kykyä olla läsnä, suojata, rauhoittaa ja kannatella itseäsi silloin, kun jokin nuorempi osa sussa hätääntyy.
Tällä askeleella:
tunnistat sisäisiä osiasi ja niiden välisiä ristiriitoja
ymmärrät, miten selviytyjäpersoonat vaikuttavat ajatuksiisi ja toimintaasi
vahvistat tunteiden kannattelu- ja säätelykykyäsi
opit kohtaamaan sisäisen lapsesi ilman vähättelyä tai vaatimuksia
harjoittelet olemaan itsellesi se turvallinen aikuinen, jota olisit itsekin tarvinnut
Sisäinen lapsesi ei jää enää yksin vaikeiden tunteiden kanssa. Etkä sä katoa itseltäsi yhtä helposti juuri silloin, kun tarvitset itseäsi eniten.
Ehkä kannat pelkoja, häpeää tai vastuuta, joiden alkuperää et osaa selittää. Järjellä tiedät olevasi arvokas, mutta jossain syvemmällä elää silti kokemus siitä, että sussa on jotain väärää.
Kaikki perintö ei näy valokuvissa tai esineissä. Sukupolvien ketjussa voi kulkea myös vaikenemista, turvattomuutta, tunteiden tukahduttamista ja uskomuksia siitä, millainen täytyy olla tullakseen hyväksytyksi.
Olet voinut oppia kokemaan nämä mallit normaaleina jo ennen kuin osasit kyseenalaistaa niitä. Siksi suvultasi tai kasvuympäristöstäsi perimä tapa selviytyä voi tuntua omalta persoonaltasi tai ainoalta mahdolliselta tavalta elää.
Tällä askeleella:
tunnistat ylisukupolvisia pelkoja, uskomuksia ja selviytymisen tapoja
näet, kuinka häpeä ja kokemus omasta vääränlaisuudesta ovat voineet rakentua
tarkastelet, mitä olet oppinut rakkaudesta, turvasta, vastuusta ja kuulumisesta
erotat, mikä on aidosti sua ja mitä olet oppinut kantamaan
huomaat, kuinka vanhat mallit toistuvat ihmissuhteissa, valinnoissa ja suhteessa itseesi
opit pitämään tilaa kaikelle sille, mitä tunnet ja koet - turvallisesti, kokonaisena sinuna
Häpeä saa sut uskomaan, ettei ongelma ollut siinä, mitä tapahtui tai mitä jäit vaille — vaan siinä, kuka olet.
Sussa ei kuitenkaan koskaan ollut mitään vialla. Olet kantanut kokemusta viallisuudesta, joka syntyi ilman riittävää peilausta, suojaa ja yhteyttä.
Lapsuuden emotionaalinen vaillejääminen ja ylisukupolvisesti perimäsi selviytymisen tavat voivat olla osa historiaasi ilman, että niiden täytyy ohjata koko loppuelämääsi. Sun vapautuminen näistä kaavoista saa tapahtua.
Mistä tiedät, että kaikki tämä on alkanut juurtua osaksi elämääsi?
Et siitä, ettet koskaan enää aktivoituisi, väsyisi tai palaisi hetkeksi vanhaan. Vaan siitä, että huomaat aikaisemmin, mitä sussa tapahtuu, etkä jätä itseäsi yksin reaktion keskelle.
Opit palaamaan takaisin.
Takaisin kehoosi.
Takaisin tähän hetkeen.
Takaisin itsesi puolelle.
Integraatio tarkoittaa sitä, että matkan aikana syntynyt ymmärrys ja kehollinen kokemus alkavat näkyä tavallisissa valinnoissa.
Huomaat kuormituksen ennen romahdusta. Pidät rajan, vaikka toisen pettymys kirpaisisi. Pyydät apua sen sijaan, että jäisit jälleen yksin pärjäämään. Korjaat yhteyttä ilman, että teet reaktiostasi todisteen omasta viallisuudestasi.
Tällä askeleella:
kokoat yhteen matkan aikana syntyneet oivallukset ja kokemukset
tunnistat henkilökohtaiset keinot, jotka auttavat sua palaamaan tasapainoon
teet oman edistymisesi näkyväksi
vahvistat uutta tapaa toimia arjessa ja ihmissuhteissa
rakennat itsellesi suunnan, jota voit jatkaa myös STA:n jälkeen
Et ole tullut joksikin toiseksi. Olet päässyt lähemmäs sitä, kuka aidosti olet kaiken suojautumisen alla.
Vähitellen elämässä voi olla enemmän levollisuutta jatkuvan selviytymisen sijaan, enemmän läsnäoloa varuillaan olemisen sijaan ja enemmän vapautta olla sinä — ilman että sun täytyy jatkuvasti pienentää tai hylätä itseäsi säilyttääksesi yhteyden muihin.
Mitä tämä alkaa tarkoittaa sun elämässäsi?
Tällä matkalla opit tunnistamaan, miten hermoston turvattomuus ja vanhat selviytymismallit ohjaavat oloasi ja toimintaasi — ja auttamaan itseäsi juuri niissä hetkissä, joissa murehtiminen, suorittaminen, miellyttäminen tai lamaantuminen ovat ennen vieneet mukanaan.
Vähitellen alat huomata muun muassa näitä:
→ Jatkuva sisäinen kiire ja varuillaanolo hellittävät.
Sun on helpompi pysähtyä, levätä ja palautua ilman, että kehosi jää ylikierroksille tai tipahtaa saamattomuuteen.
→ Pelokkaat ajatukset ja epävarmuus eivät enää vedä yhtä helposti loputtomaan ylianalysointiin.
Osaat katkaista murehtimisen kierteen ja palauttaa huomiosi tähän hetkeen.
→ Tunteet eivät tunnu enää yhtä hallitsemattomilta tai vaikeilta kohdata.
Pystyt olemaan niiden kanssa ilman, että joudut heti tukahduttamaan ne tai pelkäät niiden vievän kokonaan mukanaan.
→ Kuulet omat tarpeesi ennen kuin olet jo venynyt liian pitkälle.
Uskallat suojata rajojasi ja tehdä itseäsi huomioivia valintoja ilman, että syyllisyys määrää kaiken.
→ Et katoa itseltäsi ihmissuhteissa.
Toisen pettymys, etääntyminen tai tunnetila ei vie sua automaattisesti miellyttämiseen, hyökkäämiseen tai sulkeutumiseen.
→ Triggerin ja reaktion väliin syntyy enemmän tilaa.
Pystyt tunnistamaan, mitä sinussa oikeasti tapahtuu, ja toimimaan vahvemmin nykyhetken turvasta käsin vanhan suojareaktion sijaan.
→ Sisäinen puheesi alkaa olla myötätuntoisempaa
Riittämättömyyden, häpeän ja itsesi piiskaamisen tilalle rakentuu hyväksyntää, itsearvostusta ja luottamusta siihen, että saat olla oma itsesi.
Tämän myötä saat kokea arjessasi ja elämässäsi enemmän levollisuutta ja mielenrauhaa,
läsnäoloa ja elinvoimaa,
vahvempaa omanarvontunnetta ja varmuutta,
sekä enemmän tilaa elää omista tarpeistasi, arvoistasi ja aitoudestasi käsin
- syvemmässä yhteydessä itseesi ja muihin.
Sisäisen Turvan Anatomia
kuusi syväluotaavaa moduulia
videot, audiot ja reflektiotehtävät
ladattavat työkirjat
erillinen harjoituskirjasto lyhyisiin hermoston säätelyhetkiin
erillinen kuuntelukirjasto syvempään keholliseen työskentelyyn
Saat koko materiaalin heti käyttöösi ja se jää sulle pysyvästi, jotta sun ei tarvitse suorittaa matkaa, vaan voit edetä omassa rauhassa. Sulla on aina paikka, mihin palata.
Löydä vapaus olla aidosti oma itsesi.
Saat Sisäisen Turvan Anatomia - materiaalit
(kuusi moduulia + harjoituskirjastot hermoston vakauttamiseen, kehoyhteyteen ja tunnesäätelyyn)
Mahdollisuus maksaa 1-6 osassa tai Klarna-osamaksulla
Valitse sinulle sopivin maksutapa: kortti, MobilePay, verkkopankki, Apple Pay, Google Pay tai Klarna.
Vaihtoehtona on myös koroton 6 kk osamaksu, joka veloitetaan automaattisesti kuukausittain. Maksuehdot.
Maksun jälkeen siirryt vahvistussivulle, mistä pääset suoraan materiaaleihin.
Ehkä sä pärjäisit vielä yhden syksyn ja talven ilmankin. Olet todennäköisesti pärjännyt tähänkin asti.
Mutta jos tiedät, ettet halua käyttää jälleen yhtä vuotta vain pärjäämiseen, itsesi ohittamiseen ja seuraavan loman odottamiseen, nyt saat valita toisin.
En rakentanut Sisäisen Turvan Anatomiaa siksi, että tarvitsisimme vielä yhden kurssin.
Rakensin sen, koska olisin itse aikanaan tarvinnut tämän polun, kun olin jo kokeillut kaikkea, ilman pysyvää helpotusta.
Hei, olen Irene
Traumainformoitu somaattinen TraumaNeuro-valmentaja
Int Health Coach ja unelmaelämäni intohimoinen toteuttaja
Mä olin vuosia se, joka pärjäsi, jousti, suoritti ja mukautui. Se, joka huomasi muiden tarpeet, kantoi vastuuta ja yritti olla sellainen kuin uskoi muiden odottavan.
Ulospäin moni asia saattoi näyttää hyvältä. Sisällä olin kuitenkin jatkuvasti ylikuormittunut, ja yhteys siihen, mitä itse tunsin, tarvitsin tai halusin, oli kadonnut kaiken selviytymisen alle.
Ajattelin pitkään, että mun pitäisi vain pystyä parempaan, että jokin mussa on vialla kun kaikki tuntuu niin raskaalta. Pitäisi ajatella eri tavalla ja positiivisemmin. Pitäisi vaan olla tehokkaampi, vaikka elämä oli yhtä suorittamista. Pitäisi jostain löytää taas uusi konsti, millä korjata itseäni. Ja kyllähän mä yritinkin, monenlaisilla keinoilla saada oloani ja elämääni toisenlaiseksi, mutta päädyin aina tavalla tai toisella takaisin samoihin malleihin, ylivireyteen ja uupumukseen.
Olin mestari ohittamaan itseni ja siksi mun keho ja mieli seilasi jatkuvien kierrosten ja totaalisen tyhjän lamaannuksen välillä, koska...
Mun hermostoni ei kokenut turvalliseksi sitä, että olisin ollut omalla puolellani.
Rajan asettaminen tuntui pettymyksen tuottamiselta toiselle. Omien tarpeiden valitseminen herätti syyllisyyttä. Epävarmuus ja riittämättömyys ajoivat puskemaan ja miellyttämään, jotta kelpaisin.
Kontrollointi, ylikiltteys ja muita varten eläminen eivät olleet vain "huonoja tapoja" — ne olivat keinoja, joiden avulla olin oppinut hakemaan turvaa, hyväksyntää ja yhteyttä.
Kun aloin ymmärtää hermoston selviytymistilaa, moni asia loksahti viimein paikalleen.
Mussa ei ollutkaan mitään rikki. Eikä mun tarvinnut vaatia itseltäni aina vaan enemmän ja parempaa.
Tarvitsin kokemuksia siitä, että mun on turvallista pysähtyä, tuntea, tarvita ja suojata itseäni. Että voin olla yhteydessä toisiin ilman, että hylkään samalla itseni.
Kehollisen työskentelyn, toistojen ja syvemmän ymmärryksen kautta mun hermosto alkoi vähitellen oppia, ettei sen tarvinnut enää suojella mua niillä jo varhain opituilla tavoilla. Rajat vahvistuivat, sisäinen puhe pehmeni, vaativuus ja sisäinen kiire hellitti ja löysin takaisin yhteyteen itseni kanssa.
Tämä ei tapahtunut yhdellä oivalluksella eikä suorassa linjassa, vaan kerros kerrokselta.
Vähitellen en enää elänyt samalla tavalla automaattisten reaktioiden, muiden odotusten ja jatkuvan sisäisen paineen, riittämättömyyden ja epävarmuuden ohjaamana.
Tästä syntyi Sisäisen Turvan Anatomia
Halusin rakentaa kokonaisen polun ihmiselle, joka on jo yrittänyt monenlaisia keinoja helpottaa oloaan ja tehdä elämästään parempaa, mutta huomaa silti palaavansa samaan kuormituksen, itsensä sivuuttamisen ja turvattomuuden kehään.
Polun, joka ei jätä ihmistä pelkän tiedon varaan.
Polun, jossa kehoa, mieltä ja hermostoa ei eroteta toisistaan.
Ja ennen kaikkea polun, jonka äärellä ei tarvitse jälleen kerran vaan yrittää selviytyä yksin.
Työssäni yhdistän ammatillisen osaamisen, kehollisen työskentelyn ja oman eletyn kokemukseni tavalla, joka auttaa tekemään monimutkaisista ilmiöistä ymmärrettäviä ja näkyviä tavallisessa arjessa.
Mun tehtäväni ei ole kertoa sulle, millainen sun pitäisi olla tai antaa valmista vastausta siihen, miten sun kuuluisi elää.
Mun tehtäväni on auttaa sua näkemään tarkemmin, mitä sussa tapahtuu, löytämään juuri sulle mahdollisia tapoja edetä ja rakentamaan sellaista suhdetta itseesi, jossa sun ei tarvitse enää ansaita arvoasi olemalla kiltti, tehokas ja kaikille sopiva.
Mä en opeta tätä matkaa ulkopuolelta. Sisäisen Turvan Anatomia on myös mun oma kotiinpaluuni.
🤍 Irene
Tämä voi olla sun seuraava askeleesi, jos tunnistat jo, ettei pelkkä lepääminen, järkeily tai itsesi patistaminen vie sua sinne, mihin haluat päästä.
Et tarvitse täydellistä varmuutta, hyvää kehoyhteyttä tai aikaisempaa kokemusta somaattisesta työskentelystä. Sun ei myöskään tarvitse tietää tarkasti, mistä kaikki kokemasi johtuu.
Riittää, että olet valmis pysähtymään itsesi äärelle ja antamaan hermostollesi mahdollisuuden oppia jotain uutta ja sitä kautta löytämään
enemmän iloa, lempeyttä ja luottamusta itseesi.
Tämä on sulle, jos olet kyllästynyt siihen, että…
olet yrittänyt monenlaisia keinoja helpottaaksesi oloasi, mutta löydät itsesi yhä uudelleen samoista kuormituksen, uupumisen ja selviytymisen kehistä
liian usein heräät jo valmiiksi väsyneenä tai levottomana, ja mielesi alkaa käydä läpi päivän tehtäviä ennen kuin olet ehtinyt nousta sängystä
pienetkin vastoinkäymiset, keskeytykset tai muiden vaatimukset ärsyttävät kohtuuttoman paljon, vaikka et haluaisi reagoida niin voimakkaasti
toisen ilme, äänensävy, pettymys tai vetäytyminen aktivoi sut nopeasti – alat selittää, miellyttää, puolustautua, vetäytyä tai menet kokonaan lukkoon
ymmärrät vasta jälkikäteen, mitä tilanteessa tapahtui, mutta itse hetkessä vanha reaktio ehtii ottaa vallan ennen kuin pystyt valitsemaan toisin
huomaat muiden tarpeet välittömästi mutta omasi vasta sitten, kun olet jo venynyt liian pitkälle, ärtynyt tai uupunut
sanot kyllä, vaikka sisälläsi tuntuu ei, ja kannat sen jälkeen kuormitusta, pettymystä tai kiukkua hiljaa itseksesi
rajan asettaminen herättää syyllisyyttä ja pelkoa siitä, että toinen suuttuu, pettyy tai etääntyy, joten päädyt helposti pienentämään itseäsi yhteyden säilyttämiseksi
kehosi on levossakin jännittynyt ja mielesi jatkaa murehtimista, eikä pysähtyminen tunnu palauttavalta vaan voi nostaa pintaan levottomuutta, tyhjyyttä tai ahdistusta
suoritat ja pidät kaikki langat käsissä niin kauan kuin pystyt, kunnes voimat loppuvat ja lamaannut tekemättömien asioiden eteen
Tämä matka sisäiseen turvaan on sulle, jos
haluat oppia kuulemaan kehoasi, kannattelemaan tunteitasi, pysymään omalla puolellasi - ja lopettaa itsesi pienentämisen jotta muilla olisi hyvä
haluat vapautua jatkuvasta valmiustilasta, ylikierroksista ja lamaantumisesta, jossa riittämättömyyden tunne, epävarmuus ja pelot ohjaavat valintojasi
haluat oppia säätelemään hermostoasi ja vapauttamaan stressiä ja hätätilaa
haluat vahvistaa armollisuutta, lempeyttä ja itsesi arvostamista, etkä enää sysätä itseäsi sivuun
haluat pysyvää muutosta hetken helpotuksen sijaan ja
haluat löytää turvaa olla vapaasti ja aidosti oma itsesi - ihmissuhteissa ja omassa elämässäsi
Tämä ei ole sulle jos,
etsit nopeaa menetelmää, joka poistaisi vaikeat tunteet ilman omaa osallistumistasi
haluat vain lisää tietoa, mutta et ole valmis pysähtymään edes pieniksi hetkiksi kehollisen työskentelyn äärelle
Tämä ei ole passiivisesti katsottava kurssi. Mä annan sulle polun ja harjoitukset, mutta uusi kokemus rakentuu niissä pienissä hetkissä, joissa palaat itsesi äärelle myös omassa arjessasi.
Jos tarvitset tällä hetkellä tiivistä yksilöllistä apua tai olet akuutissa kriisissä, ota yhteyttä muhun sähköpostitse.
Jos olet tunnistanut itseäsi tästä tekstistä…
Sun ei tarvitse odottaa, että olisit vähemmän väsynyt, rohkeampi tai valmiimpi valitsemaan itsesi.
Ehkä mukaan lähteminen voi olla jo itsessään yksi ensimmäisistä kerroista, kun et kysy vain: Pärjäisinkö vielä ?
Vaan kysytkin: Mitä voisi tulla mahdolliseksi, jos en tällä kertaa jäisikään yksin selviytymään?
Nämä kokemukset eivät kerro täydellisestä tai viivasuorasta matkasta. Ne kertovat siitä, mitä voi alkaa tapahtua, kun ymmärrys itsestä yhdistyy keholliseen työskentelyyn, sisäisen turvan vahvistuessa.
“Olen niin monesti ajatellut, että olisinkohan mä edelleen siinä samassa olossa ja jumitilassa, jos en olisi lähtenyt tähän… ja todennäköisesti olisin, koska mikään ei olisi minussa muuttunut ilman tätä. Nyt herään aamuisin virkeänä ja hyvällä mielellä ja tuntuu ekaa kertaa että on ihanaa olla minä.”
~ ~ ~
“Oma alkuvuoden vuoristorata on hieman saanut ilmaa ja rauhaa ja huomaan, että vaikka on vaikeita oloja (ahdistusta, pelkoa, välillä surua, välillä sydän lyö kovaa) niin oon näissä vaikeissa hetkissä löytänyt turvaa melko nopeasti, keho on alkanut vastaamaan ja luottamaan.”
~ ~ ~
“Olo on hetken vähän epämukava mutta oon oppinut olemaan paremmin sen epämukavuuden kanssa, eli se ei oo enää maailman loppu vaan kannatellut oloa vaikka ikävälle tuntuukin.”
"Olin surullinen ja ahdistunut. Monet asiat vaivasivat minua ja ihmettelin, kun tilanne ei muutu vaikka kuinka mietin asioita.
Olen oppinut hermostosta. Konkreettisesti olen nyt hermostotiedostavampi ja rauhallisempi. Pystyn paremmin tarkkailemaan itseäni ja tuntemuksiani.
Tämä on tuonut minulle iloa ja valoa sekä runsaasti mielenrauhaa.
Meille syntyi aivan huikea yhteys ja luottamus. Olet läsnäoleva ja turvallinen aikuinen. Todellinen ammattilainen. Pidin tavastasi toimia ja olla minua varten. Mitään “turhaa” lätinää ei ollut vaan kaikki oli aiheeseen liittyvää ja eteenpäin vievää."
~ ~ ~
Ei ole niin pientä asiaa, mitä et voisi kysyä, joten ethän jää yksin pohtimaan.
Laita mulle viestiä [email protected] ja mietitään yhdessä, onko tämä sulle oikea askel.
Sun ei tarvitse voida ensin paremmin tai jäädä odottamaan oikeaa hetkeä voidaksesi aloittaa
Ehkä olet odottanut, että arki rauhoittuisi, voimia olisi enemmän tai tulisi sellainen hetki, jolloin olisit viimein valmis tarttumaan tähän kunnolla.
Mutta sisäistä turvaa ei rakenneta vasta sitten, kun elämä on helppoa. Sitä rakennetaan juuri keskellä tavallista elämää — pienissä hetkissä, joissa opit kuulemaan itseäsi, palaamaan takaisin turvaan ja valitsemaan yhä useammin itsesi hylkäämisen sijaan oman puolesi.
Saat koko STA-matkan pysyvästi omaksesi heti.
Sijoitus itseesi, ihmissuhteisiisi ja elämääsi on 344 € tai 6 × 59 € korottomalla osamaksulla
Myös Klarnan maksuvaihtoehdot ovat käytettävissä.